Koirakaverit ja rauhallinen kuvaustuokio.

Ihailen aina blogeja joissa on kauniita valokuvia. Joku on jaksanut lavastaa (näin tahdon uskoa, eihän kukaan voi oikeasti asua sisustus unelmassa) kauniin asetelman, säätänyt valaistuksen sopivaksi ja ottanut varmastikkin sata otosta ennen sitä täydellistä kuvaa joka sitten ladataan blogiin.
Minä Kanssa!!! Tahtoo!
No, minä aloitin. Koska koirat ovat kovin värittömät päädyin ottamaan taustaan väriä. Mieheni ensimmäinen peitto (hienot retrokuviot) pääsi siis alustaksi. Tyttöjen huoneesta löytyi myös sävyyn sopiva sydäntyyny. Asettelin lelut kuvattavaksi ja aloitin urakkani. Näin siinä vain sitten kävi....





Ihastelen siis tulevaisuudessakin vain toisten kauniita kuvia, ja tyydyn (toistaiseksi) kuvaamaan vain lapsia. :)